Livohkan reissussa monenmoista!

 

Aurinkoinen sää helli minun ensimmäisiä askeleitani kulkiessani autiosaaren reittiä kohti. Voi miten kaunista täällä onkaan! Ja niin hiljaista ja rauhallista. Sitä täältä tullaan hakemaan- se kertoo mitä ihmiset kaipaavat elämäänsä.

Livojärven rannalla.

Syntymäpäiväsankaritar tulilla - omalla laavulla ( jhl ) Kuljimme sinne metsän kautta ja loput matkasta järven rantaa pitkospuita pitkin. Kaunista oli matkan varrella joten mikäpä oli tehdessä matkaa.

Upea vanha kota, jonka aika on muokannut niin hienosti -  luonnon kädessä ollut sivellin on tehnyt taidokasta jälkeä. Tässä näkyy että jotkut asiat paranee vanhetessaan<3

Kodan pinnan värejä ja kuvitusta - pöllökin sieltä kurkkii :)

Matka jatkuu....yhtä sun toista mahtui reissullemme mutta olen tavattoman iloinen että saimme kuljetettua lahjoituksemme eri paikkakunnille tämän syksyisen kierroksemme aikana- Varkauteen, Joensuuhun, Juukaan, Heinävedelle ja Suomenniemelle. 

" Tilaustyötä

tämä elämä.

Pyydä ja anna.

Jaa ja ota vastaan.

Rakkaudella 

sinetöity

elämä."

kirjasta Sinulle, Heli Kolho ja Tuula Turunen

Ympyrä sulkeutuu - taas Kannassaaren kodalla, tulistellen. Yllätyksenä myös reilu kilo muikkuja, tuoreita ja napakoita! Kylläpä maistui hyvältä, kiitos antajalle ja kalastajalle <3

Tämä se on elämää jollaista Haltija Metsätähti kaipaa ja halajaa! Aina silloin tällöin se myös osuu kohdalleen- olla luonnossa ja tehdä kaikkea mahdollista ulkona, se on minulla luonteessa ja tulee varmaan saarelaisuudesta, samoin sitkeys ja sisu. Ei huono asia - päinvastoin.

Näihin maisemiin ei voi kyllästyä, alati muuttuvaan väritykseen jota ei näe jos ei luonnossa vietä aikaa. Eri vuorokauden aikaan niin erilainen väritys- ei voi kuin haukkoa henkeä ja vetää voimaa sisään, kiitos taas että saimme levähtää ennen kotiinpaluutamme <3

Oma kuva.

Kiitos kaikille jotka mahdollistivat tämänkertaisen matkamme onnistumisen.

Kiitollisina, 

Anne ja Leni

Syksyn värimaailmaa

 

Miten ahminkaan tätä syksyistä väriloistoa! Onneksi lähes kaikkialla liikkuessani on mukana puhelin ja kamera siinä - saan napattua otoksia siellä täällä. Tämä voimia väreillään tarjoava puu seisoo Katariinan uimahallin parkkipaikalla. Jos ei tästä saa tsemppiä treeneihin niin ei sitten mistään. Hymyssä suin jatkoin hallille ja niin toinen rakas harrastus antoi hyvää mieltä.

" Sydämesi on malja,

kuin kukka avoinna,

valmiina ottamaan vastaan

auringon paahdetta,

valmiina tuulien soida,

sateiden virrata.

Sydämesi on malja,

tulvillaan valoa.

Elämän hentoinen malja

aarretta kantaa saa,

aika on kypsyä hiljaa,

voimia kasvattaa,

Vielä se puhkeaa kukkaan

täydessä loistossaan.

Ihmeiden aika on tullut.

Odotus palkitaan. "

- Anna-Mari Kaskinen -

Tänä vuonna pihlajat ovat kantaneet todella paljon marjoja. Niin piristävä näky missä sitten liikkuukin. Tässä Pyhä pihlaja parikan hautuumaan parkkipaikalla <3

Orilammella maiseman harmoniaa. Pääsin osallistumaan 17.-18.8. ystävän kanssa soihtujen yöhön

Orilammen majalla. Tämä oli toinen kerta kun koettiin tunnelmat siellä. Nyt oli paljon väkeä jakamassa alku syksyn tummenevaa hetkeä tapahtuman tiimoilla. Jälleen myös hieno ilotulitus illan tummuttua ja ajelu järvellä " Tuulettarella "yön pimeydessä, tulia ja valoja ihastellen.

" Mitä meille jää vuosista noista,

satakielistä, kuutamoista,

lasten naurusta, kyynelistä,

unelmistamme häilyvistä,

onnen hetkistä, hyvyydestä,

suuren kaipauksen syvyydestä?

Kaikki tiivistyy hetkeen tähän:

ilo, ikävä, haikeutta vähän,

kasvu,kapina,epäilykset,

vastaamattomat kysymykset,

mitä meille jää matkasta tästä:

kiitos kypsästä elämästä. "

Kirjasta lämpöä ja valoa 

Runoja iltojen hämärään, Anna-Mari Kaskinen, Minna L.Immonen

Kiitollisena eteenpäin, mitä polku tuokaan tullessaan <3

Anne

Kevättä rinnassa

 

Orvokit tuovat kevään minulle. Istutin ensimmäiset parvekkeellani viime perjantaina ja samalla vein pääsiäisen koristeet pois - on aika ottaa vastaan Vappua - kevään juhlaa!

Lauantai aamuna sitten veteraanipäivänä nautin aamiaista parvekkeella istuskellen suomenlipun hiukan heilahdellessa lipputangossa edessäni. Tuulta ei siis juurikaan ja aurinkoa - mainiota. Kevät todellakin on tulossa, viimeinkin. Siinä hiljaa istuessa ja nautiskellessa lintujen aamukonsertista tuli yllättäen västäräkki kurkkimaan puolen metrin päähän minua - yllättyi lintukin ja pyrähti saman tien ilmaan.

Alhaalla auton ympärillä kevään ensimmäinen sitruunaperhonen <3

" Tänään västäräkin näin.

Eilen vielä itkin.

Lintu loikki ylöspäin

pihatietä pitkin.

Västäräkki suloinen

- ihanaa, se tuli.

mieli alakuloinen

keveäksi suli. "

- Anna-Mari Kaskinen 

Jokin aika sitten sain siskonpojaltani, kummipojaltani Ollilta ja hänen ystävältään yllättäin tämän kauniin elämänpuun<3 Löysin sille sopivan paikan olohuoneeni ikkunalta, läheltä kattoa. Sieltä se näkyy hyvin kaikkien viherkasvieni yläpuolelta ja tuo hyvää mieltä minulle.

" Jokainen toiselle täällä

voi olla avuksi,

jokainen vuorollaan näyttää

tietä, kuin enkeli.

Jokainen sisällään kantaa

kykyä rakastaa.

Kukaan ei yksin kulje,

yhteinen on tämä maa.

Jokainen toisen voi nostaa,

kun tämä kompastuu.

Hyvyyden voimasta täällä

humisee elämän puu.

Pieninkin rohkaisun sana

ihmeitä tehdä voi.

Virkoaa janoinen sydän,

sisällä laulu taas soi."

- Anna Mari Kaskinen

Elämän puu eli maailman puu, useissa kulttuureissa tunnettu myyttinen puu, joka sitoo taivaan ja maan yhteen tai kannattaa taivasta. On käytetty symbolina ammoisista ajoista lähtien useissa uskonnoissa, maissa ja mytologioissa. Elämän puu edustaa ikuisuutta, viisautta, onnea, sovintoa, sielua, taivasta, maata, voimaa, rakkautta, kauneutta, elämää ja hedelmällisyyttä <3

Kiitos paljon lahjasta Ollille ja ystävälle ja onnea uuteen elämään.

Muistakaa että olette aina lämpimästi tervetulleita käymään <3

Kiitollisena, Anne :)

Talvista väritystä

 

" Minä kuljeskelen metsässä,

talitinttien talvipalatsissa.

Istun kannonnokassa

ihmetellen, ihastellen,

sirotellen siemeniä hangelle."

Sinikka Svärd, kirjasta ruusu sinulle.

Talitintit, sinitiaiset, töyhtötiaiset, hömötiaiset ja kuusitiaiset, kaikki nuo pienet suloiset ystävät musisoivat matkallani järvenjäälle. Viheltelen vastaukseksi ja ilmoitan että täällä ollaan ja täältä tullaan, vaikka vaivalloisestikin metrin hangessa, joka upottaa kulkijaa huolimatta lumikengistä joiden kuuluisi jeesata tätä etenemistä. Ja totta se on - ei tätä ilman apuja tehtäisi vaan kun olen muutamia kertoja edestakaisin kulkenut niin  johan alkaa helpottaa ja saan jonkinmoisen "baanan" rantaan asti. 

Nautin suunnattomasti näistä talven vaihtelevista väreistä ja muuttuvista maisemista. Olisi todella outoa jos ei talvea olisi - tätä puhtautta ja viattomuutta minkä luonto meille tarjoilee.

" Hiiren harva harsinlanka

lumilakanalla,

soukan siiven siluetti

pilviulapalla,

kevät kultaa mielen,

päivän,

pilven pielen."

Maila Jyrinki, kirjasta villiruusut.

Kaunista ja niin raikasta, jopa kevään tuoksukin on osunut sieraimiin jo muutamana päivänä vaan onhan siihen vielä matkaa. Talvesta ja upeista värityksistä saadaan siis nauttia jonkin aikaa tänä talvena. Hyvä niin. Treenit jatkuvat talvisissa maisemissa<3