Kevättalven roadtrippimme alkoi 4.3. Kotkasta suuntana Joensuu, jonne halusimme lähteä onnittelu-
vierailulle ystävämme Lauran luo, hänen täyttäessä kunnioitettavat 101-vuotta <3
Tärkeitä hetkiä ja liikuttavia, tavata, halata ja jakaa asioita jotka tuossa hetkessä tuntuu päällimmäisinä.
Läsnäoloa, nähdä ilo Lauran kasvoilla ja ystävällisyys ja kiitollisuus hänen ihastellessaan värikästä
kukkaloistoa pöydällään. Kukat ovat aina olleet Lauralle suuri ilon tuoja <3
Hyvillä mielin jatkoimme Lauran luota matkaa seuraavaan tapaamiseen Joensuussa.
Lenin tädin Helin ja hänen miehensä Onnin, luo jotka ystävällisesti tarjosivat meille yösijaa <3
Ihanaa oli myös heitä tavata ja kuulla kuulumisia. Vieläpä hyvin iloisia sellaisia sillä heille oli tulossa
kastejuhla 7.3. pieni tyttövauva on syntynyt sukuun tammikuussa <3
" Ruusunnupun suloisuus
sen auetessa päivään,
ensisäteen hehku uus
ja sateenkaaren häivä,
lupaus paremmasta
huomisesta
on pienen lapsen luomisessa
syntymä ihmeistä suurin. "
Kiitollisina kaikesta vieraanvaraisuudesta ja ajatuksin mukana heidän kastejuhlassaan <3
Sytytin tuohuksen pöydälleni nyt, myös tätä kirjoittaessani, olette mielessäni.
Joensuusta jatkoimmekin yllättäen junalla matkaa, johon olimme toki jo etukäteen varautuneet, laina-
automme kohtalo ei ollut aivan selvä lähtiessämme. Nyt kuitenkin asia ratkesi ja roadtrippimme
jatkuikin kiskoilla! Hyvinkin jouhevasti joten mikäs on kulkiessa.
Joten 5.3. päädyimme Kausalaan, jonne vanhin poikani Ville ja Katri muuttivat viime vuoden
loppu puolella. Maalaismiljööseen <3 Puhdasta, raikasta ilmaa hengittää.
Niinpä nappasin tuolin kainaloon ja työnsin Villen isot jalkineet jalkoihini ja lähdin pellon reunaan
nautiskelemaan auringossa. Juurikin siinä alkoi rinnassa tuntua kevään tunnetta, vaikka vielä
keskellä lunta ihailin hohtavia pajunkissoja, kimallusta hangella. Tämä se on elämää!
ONNI laulu, Martin Koch, sov.O.H.
" Ne nukkuvat vielä untaan, nuo kukkaset kahleissa roudan,
vaan kerran ne nostavat päänsä,
kun päivä suo lämmön ja poudan.
Kun rakkaus kultaisin vaunuin
sun luoksesi noutaa, armain,
ah, silloinpa kukkahan puhkee
myös maailma kolkoin ja harmain.
Näin morsioksi sinut vien,
käyn kanssas pitkän elontien;
niin oikukas on onni maan;
jos lemmit mua, mä onnen saan.
Ne nukkuvat sielussamme
ja mykkinä katsovat meitä,
nuo, jotka on syntyvä kerran,
kun rakkaus kutsuvi heitä.
Ja siksipä hellyyden kaipuu
nyt täyttävi sydämemme,
ja siksi myös unta näämme
me hetkistä rakkautemme.
Näin morsioksi sinut vien......
Ja laulukin nukkuu vielä,
mi kerran soi helkkyvin kielin,
kun äärellä pienoisen kehdon
me valvomme hartahin mielin.
Oi armahin, lauluni muista,
kun valkeina hohtaa hapset
ja onnesta uuden laulun
jo laativat lastemme lapset.
Näin morsioksi sinut vien......"
Tämäkin laulu on ollut jossakin kuorossa ja olen saanut siihen tutustua porukassa. On nyt soinut
mielessäni jonkin aikaa ja tähän keväiseen retkeemme mielestäni sopii vallan hyvin - alusta loppuun <3
Katrin vanhemmatkin näimme vielä 6.3. kun tulivat onnittelukäynnille- juhlia riittää keväällä Katri
sekä Ville täyttivät vuosia joten ONNEA ONNEA ONNEA VAAN,
PUNAINEN TUPA JA PERUNAMAA : D
Kaikkea hyvää ja kiitoksia <3
Tässä sylissäni TopiTerapiaNalle joka Katrin vanhempien kanssa kuljetti meidät Kausalan asemalle ja
tämän retkemme viimeinen junailu vei meidät kotkan satamaan joten
Hei hei ja HAU HAU.....seuraavaan kertaan:)
Nauttikaahan keväästä - se tulee kohisten......
Anne
