Syksyinen retki merellä

 

Maanantaina 29.9. lähtö merelle ennen puolta päivää. Varustauduin päivän retkeä varten ja myös polttopuut mukana sillä halusin tulistella. sen verran on jo kylmää kyytiä avomeriläisellä että täytyy ennakoida. Matka Hietsulle kelistä riippuen vie puolestatoista tunnista kahteen. Olin kerrospukeutunut ja matkalla ei palellut.

Nautin suunnattomasti ollessani merellä, tälläkin kertaa yksikseni ja laulelin taas aikani kuluksi monia tuttuja biisejä. Jonkin verran veneitä kohtasin, yhteysalus Otavan kanssa mennen tullen, meillä näkyy olevan samat aikataulut :)

Tämä hidastettuna kuvana otettu tulivideo ei taida nyt näkyä.....tekniikan kanssa keskustelemme:)

Ja ellei ala toimimaan vaihdamme tämän perinteiseen kuvaan.

Nuotion siis sytyttelin ja nokipannukahvithan siinä keittelin vaikkakin pannu tällä kertaa kiilteli kuin uutuuttaan. Oman jalkatapaturmani takia en päässyt hyödyntämään tämän kesän kuumimpia ja kauniimpia kelejä joten pannukahvejakin tuli keiteltyä vähemmin.

Maistuipa muuten sitäkin paremmalta!

Jälkkärikahvit ja pannukakkua sai tämä retkeilijä ja ennen sitä olin nauttinut ruokatermoksesta suppilovahverokeittoa ja paistanut makkarat. Rantautuminen oli haastava koska tuuli alkoi puhaltaa pahasti siinä kohtaa ja käänsi veneeni poikittain. Rannassa matalat vedet ja Merianne jäi hankalasti kivien väliin jumiin. Ei auttanut kuin nostaa puntit ylös ja jalat paljaaksi ja mereen. Kiskoen ja työntäen ja vetäen liukkailla kivillä taiteillen, jolloin lopputulos oli jonkin verran kastunut kapteeni, mutta vene kohillaan, köydet kahteen suuntaan. Toivomus yläkertaan että tuuli hellittää ennenkuin lähden iltapuolella kotisatamaa kohti.

" Minun kelloni

minun henkeni

käy ikuisuutta.

Kiire

maailman 

keksintöä,

vain rajattuja

hetkiä elämän

levysoittimella,

kun 

kaikkeus soi

ikuisuutta."

Kirjasta Sinulle

Heli Kolho, Tuula Turunen

Haltija Metsätähti toivottaa lukijoilleen antoisia syksyisiä päiviä, retkiä, oleskelua luonnossa, missä sitten kukakin kokee rauhoittavia ja voimaannuttavia hetkiä<3

Nautitaan pienistä mutta tärkeistä asioista.

Katsellen kulkien aistit avoinna

Hyvänmielen lomalla ruissalon kylpylässä majoittuneena.

Torstaina 4.9. rannalla istuskellen, nauttien maisemasta, kuulostellen ja katsellen.

Rauhallista ja rentouttavaa. Aistit avoinna, mieli tyyni.

Aamupäivällä meillä oli ollut sosionomin tapaaminen ja mm. arvokeskustelua. Teimme pienessä ryhmässä yhteisesti "töitä". Itse nostin omiksi arvoikseni ryhmään itsetuntemuksen, aitouden ja luonnon. Sosionomi Sini oli valmiiksi tehnyt erilaisia arvoja valittaviksi sopivaksi jokaiselle omien ajatusten mukaan. Näin ollen meidänkin kolmen hengen ryhmän arvoja oli siis hyvä setti ja keskustelua riitti. Olimme siis kaikki tuetulla hyvänmielen lomalla ja jokainen lomalainen sai itse valita oman tilanteensa ja mieltymystensä mukaan viikon ohjelmasta sen mihin halusi osallistua.

Tarjonnassa oli mielestäni hyvin monipuolisesti kaikkea ja ilolla havaitsin että rauhallisemmat ja lempeämmät liikunta muodot ja rentoutushetket olivat täällä ymmärretty tarjonnassa hienosti. Äänimaljarentoutuminen, kehon ja mielen harjoitteet, Asahi liikkeet.... 

Omatoimista ohjelmaa sai kukin valita mielensä mukaan ja minulle oli ilo tutustua ympäristöön ja bongailla silmää miellyttäviä kohteita.

Mennyttä aikaa, yksinkertaisia asioita.

Säät osuivat myös kohdalleen lomallamme joten mikäpä oli kulkiessa.

Musiikillisia kokoontumisia oli myös peräti kahtena iltana suureksi riemukseni. Keskiviikkona 3.9

klo 19-22 meille lauloi ja laulatti trubaduurina euroviisuissakin ollut Kim Engblom ja hänellä mielestäni mahtavan matala ääni, ihanaa oli kuunnella ja laulaa yhdessä. Porukkaa oli kivasti paikalla.

Toinen musiikillinen kolmetuntinen oli perjantaina 5.9. jolloin kahden miehen Slowdown project/2023 esiintyi ja taas olimme huonekaverini kanssa paikalla kuunnellen ja nauttien.

Kiitos kaikille omille ryhmäläisillemme ja ohjaajillemme mainiosta rentouttavasta lomasta.

Tähän loppuun aiheeseen liittyvä Petri Laaksosen vanhasta cd:stä löydetty Jukka Kuoppamäen sanoittama " Köyhän ralli ".........

Köyhänä synnyin tähän maailmaan,

ilman kenkiä, paljain varpain.

Köyhänä kiertää yhä vielä saan,

mut silti maantiellä laulan.

Mummoni lauloi töitä tehdessään,

on kuin vielä sen kuulla voisin:

ahkera pystyy aina enempään,

ja laulun rikkaus säilyy.

Muistathan sä vähästäkin kiittää,

silloin riittää se kauemmin.

Luoja ei hylkää sua milloinkaan,

se antoi lahjaksi laulun.

Laulaen näin tietäin kuljen

-kaiku kaukaa vastaa.

Kiittäen mä silmät suljen

jos yösijan kulkija saa.

Rikkaus köyhän, se on kestävää,

ei pysty pakkaset, vie ei halla,

tyhjiä taskuja ei voi menettää,

mut laulun rikkaus säilyy.

Muistathan sä vähästäkin kiittää.....

Laulaen mä tietäin kuljen.....

Kerran kun päättyy elämäni tie,

mä lähden niin kuin mä saavuin kerran,

rikkaiden riemuun minua se vie,

ja taivaan portilla laulan.

Laulaen näin tietäin kuljen......

Petri Laaksosen cd janoinen sydän

Värikästä syksyn alkua kaikille trubaduureille  ja muille joille laulut jäävät soimaan :)

Iloiten anne

Annen kirkastussunnuntain matka jatkuu...

Harmoninen Orilampi.

 

Tyyni oli myös mieleni päästessäni tähän maisemaan.

Jotkut paikat vetävät puoleensa ja täällä olen saanut kokea onnistuneita hetkiä siksi suuntasin tällä 

retkelläni myös tänne, näihin maisemiin. Oli ilo käydä.

Valkealan kirkko Kirkastussunnuntaina.

Tämä kirkko ja sen ympäristö puhuttelee minua, en tiedä miksi. En ole käynyt siellä sisällä koskaan mutta ajaessani näillä nurkilla koen tarvetta pysähtyä tänne.

Nyt minulla oli aikaakin runsaasti joten lähdin kävelemään kirkon pihalle, hautuumaan varjoihin. Sai olla kaikessa rauhassa ja istuinkin siellä jonkin aikaa kuulostellen ja tunnustellen hyvää oloa.

Ihmisten on viisasta pysähtyä aika ajoin, olla itsensä kanssa<3

" Pihallanne kukoistakoon aina onnen puu.

Lahjaksenne tulkoon ilo, joka avartuu.

Kodissanne asustakoon rauhan kyyhkynen.

Sydämiä lämmittäköön

liekki rakkauden."

- Anna-Mari Kaskinen-

Rakkaudellisia ajatuksia loppu kesään, kerätään voimia luonnosta ja väreistä, Anne 

Kevät jo pitkällä

 

Lähdimme maaliskuun lopulla jälleen Pohjois-Karjalaan ajelemaan Lenin kanssa. Samalla retkellämme kävimme myös tutulla kirkonmäellä Heinävedellä ihastelemassa maisemia. Kulttuurikirkko on edelleen suljettuna vaikka netissä tiedot ovat toiset. Harmi niin, sillä minä koen usein matkoillamme tarvetta astua kirkkoon, jos sellainen matkan varrella osuu sopivasti kohdalle. Heinäveden kaunis puinen kulttuurikirkko on näkemisen ja kokemisen arvoinen. <3

" Maailman kaikkiin kyliin

joku jää asumaan.

Jossakin otetaan syliin,

jossakin odotetaan.

Yksi vain kylistä muista

kodiksi avautuu.

Maailman kaikista puista

yksi on pihapuu.

Samat on taivaalla tähdet,

sama on allamme maa.

Täältä jos kauaksi lähdet,

veljesi voit tavoittaa.

kotimme on siellä, missä

ovi on raollaan.

Saapua saat väsyksissä.

Sisälle kutsutaan. "

-Anna-Mari Kaskinen-

Kirjasta Tahtoisin toivoa sinulle

Täällä järven rannalla aika pysähtyy. Tuntuu kuin maisema vetäisi mukaan ja olet yhtä luonnon ainutlaatuisuuden kanssa. Hienoja hetkiä elämässä <3

Pajut hain matkallamme heinävedeltä hangessa tarpoen suurilla laina saappailla!Kiitos :)

Nyt löysivät paikan parvekkeltani ja ovat tällä hetkellä jo kasvattaneet sekä pieniä lehtiä että pajunkissoja <3 Sopivasti Pääsiäiseksi Palmusunnuntai aivan ovella <3

" Kun sade lyö ikkunaa vasten

ja ulkona hämärtää,

on valveilla enkeli lasten.

Hän suojellen valvomaan jää.

Kun ilta on pimeimmillään,

kuu pilven taa piiloutuu,

ja uni ei saapuisi millään,

hän luoksesi laskeutuu.

Ja hämärään hiljaisuuteen

hän rauhaansa hengittää.

Hän laskeutuu levottomuuteen.

Hän vierelle valvomaan jää.

Niin lähellä taivas on maata,

niin lähellä sydän lyö.

Ei enkeli uupua saata.

Niin lämmin on ilta ja yö. "

-Anna-Mari Kaskinen-

Kirjasta Enkeleitä matkallesi

Ihania kevätretkiä  toivon seuraajille, lukijoilleni.

Katselkaa ja kuunnelkaa - hiljentyen <3

Anne

Livohkan reissussa monenmoista!

 

Aurinkoinen sää helli minun ensimmäisiä askeleitani kulkiessani autiosaaren reittiä kohti. Voi miten kaunista täällä onkaan! Ja niin hiljaista ja rauhallista. Sitä täältä tullaan hakemaan- se kertoo mitä ihmiset kaipaavat elämäänsä.

Livojärven rannalla.

Syntymäpäiväsankaritar tulilla - omalla laavulla ( jhl ) Kuljimme sinne metsän kautta ja loput matkasta järven rantaa pitkospuita pitkin. Kaunista oli matkan varrella joten mikäpä oli tehdessä matkaa.

Upea vanha kota, jonka aika on muokannut niin hienosti -  luonnon kädessä ollut sivellin on tehnyt taidokasta jälkeä. Tässä näkyy että jotkut asiat paranee vanhetessaan<3

Kodan pinnan värejä ja kuvitusta - pöllökin sieltä kurkkii :)

Matka jatkuu....yhtä sun toista mahtui reissullemme mutta olen tavattoman iloinen että saimme kuljetettua lahjoituksemme eri paikkakunnille tämän syksyisen kierroksemme aikana- Varkauteen, Joensuuhun, Juukaan, Heinävedelle ja Suomenniemelle. 

" Tilaustyötä

tämä elämä.

Pyydä ja anna.

Jaa ja ota vastaan.

Rakkaudella 

sinetöity

elämä."

kirjasta Sinulle, Heli Kolho ja Tuula Turunen

Ympyrä sulkeutuu - taas Kannassaaren kodalla, tulistellen. Yllätyksenä myös reilu kilo muikkuja, tuoreita ja napakoita! Kylläpä maistui hyvältä, kiitos antajalle ja kalastajalle <3

Tämä se on elämää jollaista Haltija Metsätähti kaipaa ja halajaa! Aina silloin tällöin se myös osuu kohdalleen- olla luonnossa ja tehdä kaikkea mahdollista ulkona, se on minulla luonteessa ja tulee varmaan saarelaisuudesta, samoin sitkeys ja sisu. Ei huono asia - päinvastoin.

Näihin maisemiin ei voi kyllästyä, alati muuttuvaan väritykseen jota ei näe jos ei luonnossa vietä aikaa. Eri vuorokauden aikaan niin erilainen väritys- ei voi kuin haukkoa henkeä ja vetää voimaa sisään, kiitos taas että saimme levähtää ennen kotiinpaluutamme <3

Oma kuva.

Kiitos kaikille jotka mahdollistivat tämänkertaisen matkamme onnistumisen.

Kiitollisina, 

Anne ja Leni

Syksyn värimaailmaa

 

Miten ahminkaan tätä syksyistä väriloistoa! Onneksi lähes kaikkialla liikkuessani on mukana puhelin ja kamera siinä - saan napattua otoksia siellä täällä. Tämä voimia väreillään tarjoava puu seisoo Katariinan uimahallin parkkipaikalla. Jos ei tästä saa tsemppiä treeneihin niin ei sitten mistään. Hymyssä suin jatkoin hallille ja niin toinen rakas harrastus antoi hyvää mieltä.

" Sydämesi on malja,

kuin kukka avoinna,

valmiina ottamaan vastaan

auringon paahdetta,

valmiina tuulien soida,

sateiden virrata.

Sydämesi on malja,

tulvillaan valoa.

Elämän hentoinen malja

aarretta kantaa saa,

aika on kypsyä hiljaa,

voimia kasvattaa,

Vielä se puhkeaa kukkaan

täydessä loistossaan.

Ihmeiden aika on tullut.

Odotus palkitaan. "

- Anna-Mari Kaskinen -

Tänä vuonna pihlajat ovat kantaneet todella paljon marjoja. Niin piristävä näky missä sitten liikkuukin. Tässä Pyhä pihlaja parikan hautuumaan parkkipaikalla <3

Orilammella maiseman harmoniaa. Pääsin osallistumaan 17.-18.8. ystävän kanssa soihtujen yöhön

Orilammen majalla. Tämä oli toinen kerta kun koettiin tunnelmat siellä. Nyt oli paljon väkeä jakamassa alku syksyn tummenevaa hetkeä tapahtuman tiimoilla. Jälleen myös hieno ilotulitus illan tummuttua ja ajelu järvellä " Tuulettarella "yön pimeydessä, tulia ja valoja ihastellen.

" Mitä meille jää vuosista noista,

satakielistä, kuutamoista,

lasten naurusta, kyynelistä,

unelmistamme häilyvistä,

onnen hetkistä, hyvyydestä,

suuren kaipauksen syvyydestä?

Kaikki tiivistyy hetkeen tähän:

ilo, ikävä, haikeutta vähän,

kasvu,kapina,epäilykset,

vastaamattomat kysymykset,

mitä meille jää matkasta tästä:

kiitos kypsästä elämästä. "

Kirjasta lämpöä ja valoa 

Runoja iltojen hämärään, Anna-Mari Kaskinen, Minna L.Immonen

Kiitollisena eteenpäin, mitä polku tuokaan tullessaan <3

Anne

Kevättä rinnassa

 

Orvokit tuovat kevään minulle. Istutin ensimmäiset parvekkeellani viime perjantaina ja samalla vein pääsiäisen koristeet pois - on aika ottaa vastaan Vappua - kevään juhlaa!

Lauantai aamuna sitten veteraanipäivänä nautin aamiaista parvekkeella istuskellen suomenlipun hiukan heilahdellessa lipputangossa edessäni. Tuulta ei siis juurikaan ja aurinkoa - mainiota. Kevät todellakin on tulossa, viimeinkin. Siinä hiljaa istuessa ja nautiskellessa lintujen aamukonsertista tuli yllättäen västäräkki kurkkimaan puolen metrin päähän minua - yllättyi lintukin ja pyrähti saman tien ilmaan.

Alhaalla auton ympärillä kevään ensimmäinen sitruunaperhonen <3

" Tänään västäräkin näin.

Eilen vielä itkin.

Lintu loikki ylöspäin

pihatietä pitkin.

Västäräkki suloinen

- ihanaa, se tuli.

mieli alakuloinen

keveäksi suli. "

- Anna-Mari Kaskinen 

Jokin aika sitten sain siskonpojaltani, kummipojaltani Ollilta ja hänen ystävältään yllättäin tämän kauniin elämänpuun<3 Löysin sille sopivan paikan olohuoneeni ikkunalta, läheltä kattoa. Sieltä se näkyy hyvin kaikkien viherkasvieni yläpuolelta ja tuo hyvää mieltä minulle.

" Jokainen toiselle täällä

voi olla avuksi,

jokainen vuorollaan näyttää

tietä, kuin enkeli.

Jokainen sisällään kantaa

kykyä rakastaa.

Kukaan ei yksin kulje,

yhteinen on tämä maa.

Jokainen toisen voi nostaa,

kun tämä kompastuu.

Hyvyyden voimasta täällä

humisee elämän puu.

Pieninkin rohkaisun sana

ihmeitä tehdä voi.

Virkoaa janoinen sydän,

sisällä laulu taas soi."

- Anna Mari Kaskinen

Elämän puu eli maailman puu, useissa kulttuureissa tunnettu myyttinen puu, joka sitoo taivaan ja maan yhteen tai kannattaa taivasta. On käytetty symbolina ammoisista ajoista lähtien useissa uskonnoissa, maissa ja mytologioissa. Elämän puu edustaa ikuisuutta, viisautta, onnea, sovintoa, sielua, taivasta, maata, voimaa, rakkautta, kauneutta, elämää ja hedelmällisyyttä <3

Kiitos paljon lahjasta Ollille ja ystävälle ja onnea uuteen elämään.

Muistakaa että olette aina lämpimästi tervetulleita käymään <3

Kiitollisena, Anne :)

Talvista väritystä

 

" Minä kuljeskelen metsässä,

talitinttien talvipalatsissa.

Istun kannonnokassa

ihmetellen, ihastellen,

sirotellen siemeniä hangelle."

Sinikka Svärd, kirjasta ruusu sinulle.

Talitintit, sinitiaiset, töyhtötiaiset, hömötiaiset ja kuusitiaiset, kaikki nuo pienet suloiset ystävät musisoivat matkallani järvenjäälle. Viheltelen vastaukseksi ja ilmoitan että täällä ollaan ja täältä tullaan, vaikka vaivalloisestikin metrin hangessa, joka upottaa kulkijaa huolimatta lumikengistä joiden kuuluisi jeesata tätä etenemistä. Ja totta se on - ei tätä ilman apuja tehtäisi vaan kun olen muutamia kertoja edestakaisin kulkenut niin  johan alkaa helpottaa ja saan jonkinmoisen "baanan" rantaan asti. 

Nautin suunnattomasti näistä talven vaihtelevista väreistä ja muuttuvista maisemista. Olisi todella outoa jos ei talvea olisi - tätä puhtautta ja viattomuutta minkä luonto meille tarjoilee.

" Hiiren harva harsinlanka

lumilakanalla,

soukan siiven siluetti

pilviulapalla,

kevät kultaa mielen,

päivän,

pilven pielen."

Maila Jyrinki, kirjasta villiruusut.

Kaunista ja niin raikasta, jopa kevään tuoksukin on osunut sieraimiin jo muutamana päivänä vaan onhan siihen vielä matkaa. Talvesta ja upeista värityksistä saadaan siis nauttia jonkin aikaa tänä talvena. Hyvä niin. Treenit jatkuvat talvisissa maisemissa<3

Kesämielellä

 

Ajelin siis torstaina 22.6. kohti Porvoon Tolkkista, jossa ystäväni minua odotteli, sillä olimme sopineet menevämme Askolaan samalla kyydillä. Minulla oli jo aamusta lähtien ollut jännä olo vatsanpohjalla ja itsekseni tuumin että no eihän minun tässä jännittää pitäisi, mutta Minnan kanssa keskusteluissamme totesimme että jännitän, koska Minna ohjaajana eläytyy ja jännittää näyttelijöidensä puolesta. Ja tällaisina sielunsiskoina koemme monet asiat yhdessä vahvasti, se on nähty monesti ennenkin.

Olimme tarkoituksella ajoissa Vahijärven Nuorisoseurantalolla koska ohjaajana Minna haluaa tsempata ryhmäänsä ja luoda hyvää energiaa esitykseen ja niin sitä sitten tehtiin:) Minulla taas oli aikaa keskittyä ja seurailla muuta väkeä, joka touhuili ja valmisteli keittiön puolella ja kahvitustilassa, mistä päästäänkin tähän aiheeseen kesäteatteri vapaaehtoisvoimin ja siksi arvostukseni ihan kaikkien tapahtumaan osallistuvien kohdalla nousee pilviin<3 Tuo harrastukseensa sitoutunut joukko on nimittäin kiinni siinä koko kesän. Kun lupautuu johonkin rooliin, oli se sitten kuinka pieni rooli tahansa, olet samalla lailla kiinni esityksissä. Tuo on hieno piirre ihmisissä ja kertoo siitä, kuinka oma harrastus on tärkeää varmasti ihmiselle itselleen, mutta siinä täytyy olla myös halu tuoda jotain hyvää ja ainutlaatuista myös suuremmalle joukolle. Ymmärtää että teatterin merkitys ja sen kiinnostavuus saavuttaa parhaimmassa tapauksessa suuren joukon ihmisiä ja tässä tapauksessa mietin nyt kulttuuritarjontaa kesäisin koska maassamme on paljon paljon kesäteatteriharrastajia. Pienien teatteriryhmien haasteena on usein ihmisten saaminen ja pysyminen mukana. Jos rooleja jaettaessa ei löydykkään sopivia ihmisiä esittämään, niin siinä sitä revitään huumoria ja käännetään kivet ja kannot jotta suunniteltu näytelmä saataisiin harjoitusvaiheeseen. Minulla on aikamoinen aitiopaikka tässä muutenkin sillä seuraan näytelmien kehityskaarta juurikin Minnan kanssa tavatessamme.hän pääsee puhumaan asioista ulkopuolisen kanssa ja minä useamman kerran olen sitten päässyt myös näkemään loppu tuloksen. Se on minusta hienoa- olen kulkenut oikeastaan alusta saakka jonkinlaisena tsempparina itsekin:) Tällä kertaa todellakin Minna ohjaajana, yleensä ollut näyttelemässä. Mutta kenties juuri siksi näin torstaina erinomaista kuplivaa, moni-ilmeistä ilakointia joka heti alkumetreistä asti tempaisi mukaansa. Nautin esityksestä täysin rinnoin ja ei vähiten siksi kuinka hienosti näyttelijät saivat tuotua tekstin esiin, artikulaatioon oli kiinnitetty todella huomiota. Näyttelijöiden ikäjakauma on suuri mutta se ei haitannut laisinkaan, toki voin uskoa että eri-ikäisillä on omanlaisensa haasteet mutta nyt tässä ensi-illassa nähtiin sellaisella yhteishengellä tehtyä hulvatonta hauskuutta, joka todellakin vaatii sitä, että kaikki ovat samoissa energioissa ja siksi näytelmä kulki jouhevasti ja katsoja saattoi vain istua ja nauttia. Itseäni naurattaa vallan paljon moni-ilmeiset persoonat ja tässä näytelmässä heitä nähtiin! Olen aina ollut sitä mieltä että kun näyttelijästä ei näe että hän näyttelee, vaan on niin sisäistänyt roolinsa, niin silloin olemme onnistuneet. Hahmosta on tullut uskottava ja hän on juurikin se jota esittää, oma itse on jossakin muualla ja siksi torstain ensi-illan pastori Liimataisen maalliset murheet tulivat esiin niin hienosti lahjakkaiden harrastelijanäyttelijöiden voimin. Ohjaaja ystäväni istui vieressäni ja oli niin mukana esityksessä, eli jokaisen roolituksen ja lausui itse katsomossa huomaamattaan milloin kenenkin roolia (hiljaa toki) mutta tällaista eläytymistä en kyllä ole aiemmin ohjaajien kohdalla tavannut. Kun tämä iloittelu oli ohitse aploodit olivat sitä luokkaa mitä näytelmä ansaitsikin ja tuo tyytyväisyys esiintyjien kasvoilla oli niin häikäisevää, liikuttavaa minulle sillä tiedän kuinka paljon ystäväni on panostanut aikaansa vaivojaan säästelemättä ja nyt tällainen onnistuminen- upeaa. Se mitä toivon näytelmälle on lisää katsojia, meitä ei ollut kuin ehkä 30 yleisössä ja ehdottomasti kannattaa nähdä esitys ja saada itsensä mukaan-osalliseksi tuohon tunnelmaan. Jos lähtökohta lippua varatessa oli että saan hyvän juhannusfiiliksen niin kiitos teille kaikille,niin siinä todellakin kävi<3 Hyvillä mielin kohti juhannusta, parempaa aloitusta saa hakea.

  Voitte olla ylpeitä itsestänne ja selkeästi porukan yhteistyö näkyi myös helpotuksena esityksen jälkeen ja arvostuksena ohjaajalle mikä sai minun kyyneleet valumaan katsomossa. 

Paljon työtä tehty näytelmän eteen mutta se on kannattanut.

Onnea koko joukkiolle ja kaikkiin esityksiin samalla hyvällä energialla, loistavaa<3

Kiitollisena Anne, lierihattutäti katsomosta:)

Kevättä kohti

PÄÄSIÄISEN AIKAAN.....

Palmusunnuntaina pikku virpojan kanssa muuttui metsätähtikin noidaksi, saipa vielä pupulasitkin lainaksi:) Iloista Pääsiäisaikaa lukijoille !

Hiljainen viikkohan tuosta palmusunnuntaista alkoi ja luonto jos mikä saa ihmisen hiljentymään ja rauhoittumaan. Tässä pohjoisen matkalta Posion Riisitunturin "vaellukselta" muutama otos.

Ihastuttavia lumisia hahmoja joita olisi jaksanut katsella vaikka kuinka pitkään.

" Päivät keväällä pitkiä ja kuitenkin miten nopeita, hetkessä tämä päivä muuttaa eilisen päivän."

- Kotomichi -

Nautiskelija Riisitunturilla<3

Tähän loppuun kirjoitan isäni kirjasta "kaksi kärpästä ja muita runoja" yhden runon...

Aamuhetki

" Säilö mieleesi tämä hetki: Heräävä tuuli koivun oksassa,

aamuauringon säteet puiden välissä, talitiaisen vierailu lintulaudalla.

Siinä on evästä tuleville mitään sanomattomille hetkille."

-Erkki Sandberg -