Ajelin siis torstaina 22.6. kohti Porvoon Tolkkista, jossa ystäväni minua odotteli, sillä olimme sopineet menevämme Askolaan samalla kyydillä. Minulla oli jo aamusta lähtien ollut jännä olo vatsanpohjalla ja itsekseni tuumin että no eihän minun tässä jännittää pitäisi, mutta Minnan kanssa keskusteluissamme totesimme että jännitän, koska Minna ohjaajana eläytyy ja jännittää näyttelijöidensä puolesta. Ja tällaisina sielunsiskoina koemme monet asiat yhdessä vahvasti, se on nähty monesti ennenkin.
Olimme tarkoituksella ajoissa Vahijärven Nuorisoseurantalolla koska ohjaajana Minna haluaa tsempata ryhmäänsä ja luoda hyvää energiaa esitykseen ja niin sitä sitten tehtiin:) Minulla taas oli aikaa keskittyä ja seurailla muuta väkeä, joka touhuili ja valmisteli keittiön puolella ja kahvitustilassa, mistä päästäänkin tähän aiheeseen kesäteatteri vapaaehtoisvoimin ja siksi arvostukseni ihan kaikkien tapahtumaan osallistuvien kohdalla nousee pilviin<3 Tuo harrastukseensa sitoutunut joukko on nimittäin kiinni siinä koko kesän. Kun lupautuu johonkin rooliin, oli se sitten kuinka pieni rooli tahansa, olet samalla lailla kiinni esityksissä. Tuo on hieno piirre ihmisissä ja kertoo siitä, kuinka oma harrastus on tärkeää varmasti ihmiselle itselleen, mutta siinä täytyy olla myös halu tuoda jotain hyvää ja ainutlaatuista myös suuremmalle joukolle. Ymmärtää että teatterin merkitys ja sen kiinnostavuus saavuttaa parhaimmassa tapauksessa suuren joukon ihmisiä ja tässä tapauksessa mietin nyt kulttuuritarjontaa kesäisin koska maassamme on paljon paljon kesäteatteriharrastajia. Pienien teatteriryhmien haasteena on usein ihmisten saaminen ja pysyminen mukana. Jos rooleja jaettaessa ei löydykkään sopivia ihmisiä esittämään, niin siinä sitä revitään huumoria ja käännetään kivet ja kannot jotta suunniteltu näytelmä saataisiin harjoitusvaiheeseen. Minulla on aikamoinen aitiopaikka tässä muutenkin sillä seuraan näytelmien kehityskaarta juurikin Minnan kanssa tavatessamme.hän pääsee puhumaan asioista ulkopuolisen kanssa ja minä useamman kerran olen sitten päässyt myös näkemään loppu tuloksen. Se on minusta hienoa- olen kulkenut oikeastaan alusta saakka jonkinlaisena tsempparina itsekin:) Tällä kertaa todellakin Minna ohjaajana, yleensä ollut näyttelemässä. Mutta kenties juuri siksi näin torstaina erinomaista kuplivaa, moni-ilmeistä ilakointia joka heti alkumetreistä asti tempaisi mukaansa. Nautin esityksestä täysin rinnoin ja ei vähiten siksi kuinka hienosti näyttelijät saivat tuotua tekstin esiin, artikulaatioon oli kiinnitetty todella huomiota. Näyttelijöiden ikäjakauma on suuri mutta se ei haitannut laisinkaan, toki voin uskoa että eri-ikäisillä on omanlaisensa haasteet mutta nyt tässä ensi-illassa nähtiin sellaisella yhteishengellä tehtyä hulvatonta hauskuutta, joka todellakin vaatii sitä, että kaikki ovat samoissa energioissa ja siksi näytelmä kulki jouhevasti ja katsoja saattoi vain istua ja nauttia. Itseäni naurattaa vallan paljon moni-ilmeiset persoonat ja tässä näytelmässä heitä nähtiin! Olen aina ollut sitä mieltä että kun näyttelijästä ei näe että hän näyttelee, vaan on niin sisäistänyt roolinsa, niin silloin olemme onnistuneet. Hahmosta on tullut uskottava ja hän on juurikin se jota esittää, oma itse on jossakin muualla ja siksi torstain ensi-illan pastori Liimataisen maalliset murheet tulivat esiin niin hienosti lahjakkaiden harrastelijanäyttelijöiden voimin. Ohjaaja ystäväni istui vieressäni ja oli niin mukana esityksessä, eli jokaisen roolituksen ja lausui itse katsomossa huomaamattaan milloin kenenkin roolia (hiljaa toki) mutta tällaista eläytymistä en kyllä ole aiemmin ohjaajien kohdalla tavannut. Kun tämä iloittelu oli ohitse aploodit olivat sitä luokkaa mitä näytelmä ansaitsikin ja tuo tyytyväisyys esiintyjien kasvoilla oli niin häikäisevää, liikuttavaa minulle sillä tiedän kuinka paljon ystäväni on panostanut aikaansa vaivojaan säästelemättä ja nyt tällainen onnistuminen- upeaa. Se mitä toivon näytelmälle on lisää katsojia, meitä ei ollut kuin ehkä 30 yleisössä ja ehdottomasti kannattaa nähdä esitys ja saada itsensä mukaan-osalliseksi tuohon tunnelmaan. Jos lähtökohta lippua varatessa oli että saan hyvän juhannusfiiliksen niin kiitos teille kaikille,niin siinä todellakin kävi<3 Hyvillä mielin kohti juhannusta, parempaa aloitusta saa hakea.
Voitte olla ylpeitä itsestänne ja selkeästi porukan yhteistyö näkyi myös helpotuksena esityksen jälkeen ja arvostuksena ohjaajalle mikä sai minun kyyneleet valumaan katsomossa.
Paljon työtä tehty näytelmän eteen mutta se on kannattanut.
Onnea koko joukkiolle ja kaikkiin esityksiin samalla hyvällä energialla, loistavaa<3
Kiitollisena Anne, lierihattutäti katsomosta:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti